Kuin kuvastimessa | EMMA – Esbo moderna konstmuseum

EMMA – Esbo moderna konstmuseum

EMMA – Esbo moderna konstmuseum är ett av de största museerna i Finland.

Kuin kuvastimessa




Peili esineenä on ladattu lukemattomilla vertauskuvilla ja paljon käytetty aihe kuvataiteessa, elokuvissa ja kirjallisuudessa. Maalaustaiteessa peilin kuvaaminen on antanut mahdollisuuden luoda uusia kuvallisia tasoja ja leikitellä tilallisuudella sekä katsojan todellisuuden sekoittumisella teoksen maailmaan kuten Diego Velázquezin Las Meninas -maalauksessa.
 
Peilin kuvat Ingmar Bergmanin elokuvassa Kuin kuvastimessa ovat kuin ääniä pään sisältä, epätodellisen ja todellisen raja on häilyvä. Aiheena on mielen hajoaminen, se miten ihmisen käsitys ulkoisen ja sisäisen todellisuuden erillisyydestä katoaa. Andrei Tarkovskin Peilielokuva heijastelee sitä, miten ihmisen muisti ja mieli toimivat. Tarkovski kuvaa ihmisen sisäistä tietoisuutta ja todellisuutta sekä mielen rakenteiden kerroksellisuutta. Elokuvan päähenkilön elämän erilaiset aikatasot ja yleinen historia, kollektiivisen muistin tavoin, sekoittuvat kuvaelmien jatkumoksi. Tarkovskin mukaan itsen tiedostaminen yhä uudelleen on ihmismielen ainoa tavoite.
 
Kurt Vonnegut yhdistää Mestarien aamiainen romaanissa ihmisyyden peruskysymyksiä, terävää yhteiskuntakritiikkiä, satiiria ja fantasiaa. Vonnegutin kirjan päähenkilö Kilgore Trout näki peilit aukkoina, tai reikinä, kahden maailmankaikkeuden välillä. ”Jos hän näki lapsen peilin lähellä, hän saattoi heristää tälle varoittavasti sormea ja sanoa hyvin vakavana: - Älä mene liian lähelle tuota reikää. Et kai halua joutua toiseen maailmankaikkeuteen?”
 
Myös Markus Kåhren EMMAan toteuttamassa tilateoksessa peilillä on tärkeä rooli. Teos muodostaa oman tilallisen kokonaisuutensa ja kuuluu Kosketus-näyttelyn kolmanteen marraskuussa avautuvaan osaan, joka käsittelee valtaa. Kåhren teoksille on usein tyypillistä oman tilan luominen, jonka avulla teoksen kokeminen kokonaisvaltaisesti ja fyysisesti korostuu.
 
Kåhren teoksessa on kyse konkreettisella tasolla peilin optisista ominaisuuksista ja katsomisesta aistitoimintona, mutta myös minuuden, todellisuuden ja läsnäolon tarkastelusta, ihmisyyden peruskysymyksistä. Peilin avulla toteutuu kuvataiteessa keskeisen katseen käsitteen kaksi eri merkitystä samanaikaisesti ja vuorovaikutteisesti, katsoja näkee ja näkyy, on samalla katsojana aktiivinen toimija ja katseen kohde. Tämä kahdensuuntaisuus tuo teokseen vuorovaikutteisuutta ja aktivoi katsojan roolin.
 
Yritämme hahmottaa erillisyyttämme koko elämän ajan, mutta mikä ylipäätään on itse, miten sen voi nähdä tai kohdata? Peili konkretisoi oman itsen havaitsemista ja kohtaamista. Peilaaminen ulkoistaa minuutta, ja antaa mahdollisuuden katsoa itseä toisena – ikään kuin ulkopuolisen silmin, mutta peiliin katsominen on vain alkeellinen yritys kohdata oma minuus. Katseella tavoitettua havaintoa enemmän minuus liittyy mieleen, käsitykseen itsestä ajattelevana, tuntevana ja ajassa toimivana yksilönä. Minuus on sarja erilaisia olotiloja, valintoja, tuntemuksia, epävarmuutta ja muuttumista, jotain jota on mahdoton ymmärtää yhtenäiseksi.
 
Kåhren peili heijastaa todellisuuden imitaation ja jonkinlaisen pinnallisen ykseyden kokemuksen lisäksi myös muuta. Peilistä katsotaan yleensä vain pintaa ja siinä näkyvää kuvaa, mutta nyt on katsottava myös syvemmälle, ja laajemmin ihmisyyteen. Myös siihen puoleen ihmisessä, joka pystyy käsittämättömiin tekoihin. Kåhren teos herättää menneisyyden haamut. Teos kuvaa myös historian läsnäoloa yksilössä, menneiden sukupolvien ja vuosien painolastia, sitä miten kannamme mukanamme mennyttä, tiedostaen tai tiedostamatta. Peili on kuin leikkauspinta, jossa nykyhetki ja historia yhtyvät. Menneestä ei pääse eroon ja se on väistämättä osa jokaista. Teos heijastaa myös osallisuutta ja vastuuta, emme voi katsoa vain itseämme vaan meidän on nähtävä laajemmin.
 
Peilikuva ei ole vain pintaa, eikä se mikä näkyy pinnassa olekaan aina todellista tai riittävää. Todellisuus on syvemmällä. Ja samassa kuvassa, kuin minä itse, on myös se paha. Sen kanssa on elettävä ja oltava varuillaan. Ajatus oman itsen erillisyydestä ei olekaan ehkä yhtä olennainen kysymys kuin se, mikä on suhteemme toisiin.
 

Henna Paunu 
Kokoelmaintendentti 
 
 
 
Kosketus-näyttelyn Ihminen ja valta osio avautuu 18.11. Markus Kåhren EMMAan suunnittelema tilausteos on osa näyttelyä. Kåhre on myös aiemmin tehnyt peiliaiheisia teoksia, joista kaksi kuuluu Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmaan. Uusin nyt valmistuva teos liitetään osaksi Saastamoisen säätiön taidekokoelmaa.