Moving Portraits | EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA – Espoon modernin taiteen museo lukeutuu Suomen merkittävimpiin taidemuseoihin.

Moving Portraits

06.06.2007 - 26.08.2007

Kesällä EMMAn vaihtuvien näyttelyiden puolen mediatilat täyttävät mediataiteen vahvat naiset; Eija-Liisa Ahtila, Salla Tykkä ja A K Dolven.

Eija-Liisa Ahtila: Rukoushetki, 2005

Eija-Liisa Ahtila: Rukoushetki, 2005, 14min 12 s

Rukoushetki on EMMAssa ensimmäistä kertaa esillä Suomessa.

Rukoushetki on lyhyt kertomus kiintymyksestä ja kuolemasta. Se on taiteilijan oman elämän tapahtumiin perustuva teos ja kertoo koiran kuolemaan liittyvien tapahtumien kautta kuoleman astumisesta taloon ja surun läpikäymisen prosessista. Tapahtumat alkavat talvisesta New Yorkista ja päättyvät Beniniin, Länsi-Afrikkaan.

Kertomuksen alkuosa mukailee klassista tarinaa, jossa sanat ja tapahtumat selittävät toisiaan ja muodostavat kronologisen kulun. Kertojan puheessa ajan määreet ovat korostuneesti esillä ja eri maisemissa kuvat ja äänet taltioivat vuodenaikojen vaihtumisen. Installaatio on koostettu sekä alkuperäisestä tapahtumien aikaan taltioidusta videomateriaalista että uudelleen rekonstruoiduista tilanteista.

Salla Tykkä: Lasso, 2000

SallaTykkä: Lasso, 2000.
Salla Tykkä: Lasso, 2000. 3min 48 s.

Salla Tykkä käsittelee teoksissaan naisnäkökulmasta ihmisen identiteettiä, kasvamista aikuisuuteen ja suhdetta ympäröivään maailmaan. Alusta lähtien Salla Tykkä on työstänyt teoksissaan henkilökohtaisista lähtökohdista lähteviä kysymyksiä, teosten päähenkilö on usein nuori nainen, joka etsii minuuttaan unenomaisuuden ja pakkomielteiden rajamailla.

Lasso on ensimmäinen osa Cave-trilogiaa (2003). Trilogian eri osissa seurataan nuoren naisen elämän kolmea eri hetkeä hänen kasvaessaan lapsesta aikuiseksi ja hänen suhdettaan vastakkaiseen sukupuoleen. Lasso kuvaa himoa, ihastumista, etäisyyttä ja empatiaa.

Salla Tykkä ei käytä puhuttua kieltä videoteoksissaan, vaan teokset toimivat visuaalisena estetiikkana, katseina, eleinä ja näyttelijän ruumiinkielenä. Sekä kuvallisesti että musiikillisesti Tykän videoteokset viittaavat elokuvan eri lajityyppejihin kuten science fictioniin, lännenelokuviin tai kauhuelokuvaan.

A K Dolven

A K Dolven: Snøflekker, 2005-2006.

A K Dolven:

between the morning and the handbag, 2002. 4 min13 sek.

4 min at 2 am 22 of July 2003, 2004. 4 min.

Survivors at the lake, 2005-2006. 1 min 43 sek.

Norjalainen, Lontoossa ja Lofooteilla asuva A(nne) K(atrine) Dolven on Norjan tunnetuimpia naistaiteilijoita, jonka tuotanto käsittää maalauksia, elokuvia ja videoteoksia. Dolvenin teoksia voi katsoa asetelmina, jotka esittävät elegisen tulkinnan ajan kulusta. Teoksille on tyypillistä minimalistinen lavastus, joiden tapahtumat näkyvät pieninä siirtyminä eleiden ja muotojen välillä. Teosten aika ja tila esittäytyvät äärimmäisen runollisina tapahtumina.

Aurinko liikkuu horisontin poikki, maaginen hetki Norjan Lofooteilla 22.7.2003, aurinko on niin alhaalla ettei se synnytä varjoja. Kaikki luonnossa oleva kylpee hiljaisuudessa. Lempeät aallot, taivaalla lentävät linnut, teoksen etualalla istuvien figuurien tuskin havaittava hengitys; figuurit ovat ainoa viittaus tapahtumaan tai liikkeeseen tässä täysin hiljaisessa kuvassa 4 min at 2 am 22 of July 2003.

Snoflekker , joka kuuluu osana teossarjaan survivors at the lake, on kuvattu 900 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevassa Lofoottien saarten vuoristomaisemassa. Kaksi lumikimpaletta, kallioiden väliin pesiytyneenä, kesää uhmaten. Tuulen ja sateen armoilla ne ulottavat tarinansa menneisyyteen ja tulevaisuuteen ja lakkaavat olemasta läsnä nykyhetkessä. Teos puhuttelee meitä romantiikan ajan maalauksen hengessä.

EMMAssa esillä olevat teokset ovat tyypillistä Dolvenia: staattinen kamera, filmiä ei ole editoitu, luonnon valo, unenomainen tunnelma, josta syntyy ihmeen ja mysteerin tunne, ihmisen hiljainen läsnäolo. Romantiikan ja surrealismin perinne ovat vahvasti läsnä näissä teoksissa.