Jonottamisen taito | EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA – Espoon modernin taiteen museo lukeutuu Suomen merkittävimpiin taidemuseoihin.

Jonottamisen taito

Vierailin viime viikolla Venetsiassa, jossa avattiin 54. biennaali. Paikalla olivat kaikki, jotka ovat onnistuneet lunastamaan paikkansa kansainvälisessä taidemaailmassa, tai edes sen liepeillä. Lisäksi tietysti muut turistit, joita riittää Venetsiassa ilman biennaaliakin.

Näyttelyt levittäytyivät ympäri kaupunkia. Suurin osa paviljongeista on perinteisesti sijainnut Giardinin ja Arsenalen alueella. Osanottajamaiden määrän kasvaessa näyttelytiloja löytyy nykyisin kaikista kaupunginosista sekä myös Giudeccan, San Giorgion ja San Servolon saarilta. Laskin, että itse biennaalin ohjelmistoon kuuluvia näyttelyitä on 79. Näiden lisäksi järjestetään lukuisia oheisnäyttelyitä ja -tapahtumia.

Biennaalivieras koettaa tietenkin ahnehtia muutamassa päivässä mahdollisimman ison osan taidetarjonnasta. Hän suunnittelee ohjelmansa tarkoin ja ruksaa opaskirjasestaan optimistisesti kaikki kiinnostavalta vaikuttavat kohteet. Ongelmaksi muodostuu paikasta toiseen siirtyminen. Venetsiassa, jossa tunnetusti ei ole lainkaan autoliikennettä, lyhyet matkat taitetaan jalan ja pitemmät vesibussilla eli vaporettolla.

Ensin on jonotettava vaporettolippua. Suosittelen ostamaan saman tien sellaisen, joka on voimassa useamman päivän. Sitten jonotetaan vaporettopysäkille pääsyä. Ensimmäisenä saapuvaan vaporettoon ei välttämättä mahdu, eikä aina toiseen tai kolmanteenkaan. Vaporetot on sullottu niin täyteen matkustajia - enimmäkseen turisteja, mutta myös paikallisia - että poispääsy oikealla seisakkeella vaatii kyynärpäätaktiikan käyttämistä. Ja tämä tapahtuu liki kolmenkymmenen asteen hautovassa helteessä.

Sitten jonotetaan sisäänpääsyä näyttelyalueelle. Kun paratiisin portit vihdoin aukenevat, kaipaakin jo jotain virkistystä ennen varsinaisen urakan alkamista. Näyttelyalueella on kahvila, jossa jonotetaan ensin kassalle maksamaan. Kuitin kanssa siirrytään tiskille jonottamaan ostoksia. Niiden kanssa sitten jonotetaan vapautuvaa tuolia ja pöytää. Tämän jälkeen voikin sitten hakeutua lähimpään vessajonoon.

Suosituimpiin paviljonkeihin on pitkät jonot. Tällä kertaa sellaisia olivat ainakin USA, Iso-Britannia, Itävalta, Puola ja Japani. Ota mukaan vesipullo ja kaveri. Kaverin kanssa voi rupatella tai jättää hänet pitämään paikkaa sillä välin kun itse piipahtaa jossakin sivummalla. Näin toimivat monet, eikä sitä kukaan näyttänyt panevan pahakseen. Pukukoodista kannattaa sopia kaverin kanssa etukäteen; kirkasväriset asusteet erottuvat helpommin taideväen perinteisesti suosimasta mustasta ja oma paikka jonosta löytyy jälleen.

Jonot herättävät tietysti lupauksen jostakin ainutlaatuisesta kokemuksesta, jostakin mitä ei voi jättää väliin. Ei ainakaan sen jälkeen, kun on jo seissyt jonossa yli tunnin, muutoinhan se olisi hukkaan heitettyä aikaa.

Pitkiä jonoja on toki nähty Suomessakin, viimeksi talvipakkasilla Suomen Pankin esitellessä taidekokoelmiaan yleisölle. Monesti myös isot museonäyttelyt keräävät jonottajia viimeisinä aukiolopäivinään. Ihmiset havahtuvat ajan kulumiseen, tuokin on vielä näkemättä! Saa nähdä, onko jonoja odotettavissa myös EMMAssa ensi viikonvaihteessa, kun Joan Mirón näyttely päättyy.

Kirjoittaja on EMMAn näyttelyamanuenssi

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Olisi mukava kuulla vaikka valistunut arvio ja "mustsee-tärpit" itse näyttelystäkin.