Kurkkaus kulisseihin: Opastuksilla sanomatonta | EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA – Espoon modernin taiteen museo lukeutuu Suomen merkittävimpiin taidemuseoihin.

Kurkkaus kulisseihin: Opastuksilla sanomatonta

 

Kävelen työkavereita moikkaillen kohti työpistettäni toimistolla. Tarkistan päivän opastusten ja työpajojen tiedot ja alkamisajat. Istahdan koneelle työsähköpostien äärelle ja valmistaudun mielessäni opastamaan ottaen huomioon konseptin, kohderyhmän ja mahdolliset ryhmän räätälöintitoiveet.

Kun opastuksen alkamisajankohta lähestyy, puen työtakin päälleni ja otan mukaan osallistamisvalikostamme (vrt. teatteripropsit) Osallistamiskortteja ja lyijykyniä. Kosketus-näyttelyssä Osallistamiskorttina on Janne Räisäsen värikäs maalaus Garden of Sweet Torture (2001).

Askeleeni kopisevat teräsbetonilattialla, kun kävelen WeeGeen aulaan vastaanottamaan ryhmän lipunmyyntitiskillä. Siirrymme toisen kerroksen näyttelytilaan. Mimmo Paladinon Lintumieheksi kutsumani teoksen kohdalla tulvii mieleeni muistoja, syksystä jolloin EMMA avattiin uutena museona yleisölle. Paladino oli jo silloin mukana. Lapset huomauttivat aikoinaan saduttaessani kyseisen teoksen juurella, että teoksen toinen jalka on pienempi kuin toinen. Huomio on siitä asti konkretisoinut minulle teoksen tarkoituksellista kaksinaisuutta, jota voi havainnoida tällä hetkellä lepäillen näyttelytilan säkkituoleilla.

Kulman takana onkin Osallistamiskorttiteos meitä vastassa. Jaan aikuisryhmälleni Osallistamiskortit lyijykynineen ja pyydän kirjoittamaan minkä tahansa teoksesta mieleen tulevan sanan tai lauseen kortin tyhjälle puolelle. Kerään kortit sitten hetkeksi itselleni ja luen sanataideteoksen ääneen. Tuoreet näkökulmat sekä tutut assosiaatiot kohtaavat mielenkiintoisella tavalla. "Lohikäärme", ”ruma”, ”outo”, ”sotkua”, ”kermavaahtoa”, ”Hieronymus Bosch”…

Välkkyvän Pekka Jylhän jättikukkaroteoksen äärellä mielessäni vapisee puputeos, Vavisten ja kunnioittaen, joka lepäilee konservaattoreiden seurassa ansaitusti vuosien esilläolon jälkeen (ja mahdollisen agorafobian jälkimainingeissa, olihan teos esillä Agora-tilassa, piiloutuneena pylonin taakse). Ryhmä alkaa kertoa pupukaipauksestaan ilman, että viittaan teokseen sanallakaan. Se on EMMAn tärkeää historiaa. Meillä on jo historiaa: ensi vuonna kymmenen vuoden ajalta.

HC Bergin teosten äärellä mielessäni palaan toisella ajatusraidalla kertomaan saman taiteilijan pilliteoksesta, eli Valosolusta, joka oli vuosia esillä Verannalla, ikkunan vieressä. Nytkin, kuten usein, mukana on asiakkaita, jotka muistavat myös kyseisen teoksen. Vertailemme materiaaleja. Samalla käväisen mielen 3D-matkalla EMMAn toimistotiloissa, missä on kaksikin teosta samaiselta monipuoliselta kuvanveistäjäinstallaattorilta esillä. Sinne kohta palaan jatkamaan opastusmateriaalin päivitystä. 

 

Johanna Wahlbeck, opas