KURKISTUS KONSERVAATTORIN TYÖHÖN | EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA – Espoon modernin taiteen museo lukeutuu Suomen merkittävimpiin taidemuseoihin.

KURKISTUS KONSERVAATTORIN TYÖHÖN

Olin EMMAssa tänä keväänä vakituisen konservaattorin Marianne Miettisen sijaisena hänen opintovapaansa ajan. Minulla oli ilo päästä sinä aikana osallistumaan perusnäyttelyn uudistamiseen.Konservaattoreiden työ loppuvuodestaavautuvan näyttelyn eteen alkoi jo kuukausia ennen näyttelyn avautumista.

Sijaisuuteni aluksi huomioni kuitenkin kiinnittyi vielä edellisen perusnäyttelyn teoksiin, jotka olivat olleet esillä entisten Salonkien alueella. Niistä osa oli mennyt aiempaa huonompaan kuntoon pitkän esilläolonsa aikana. Näyttelyn päätyttyä kuntotarkastuksessa havaittiin, että joihinkin maalauksiin oli tullut uusia maalipinnan halkeamia. Teokset vaativat konservointitoimenpiteitä, sillä maalipintaa oli vaarassa irrota siihen syntyneiden halkeamien kohdalta. 

Maalipinnan kiinnitys on hidasta ja tarkkaa työtä. Se tapahtuu imeyttämällä liimaa pienellä siveltimellä halkeamiin ja irtoamassa olevien maalikerrosten alle. Kuva: Kaisa Kannus


Kun edellisen näyttelyn maalaukset oli saatu konservoitua ja viety varastoon lepäämään, oli aika tutkia tulevan perusnäyttelyn teoksia. Pidempään varastossa olleiden taideteosten kunto tarkastetaan aina ennen esillepanoa. Lisäksi kokoelmiin vasta hankitut teokset dokumentoidaan huolellisesti.
Hienoa konservaattorin työssä on, että pääsee tutustumaan teoksiin hyvin läheltä ja tarkasti! Kuva: Suvi Kervinen / EMMA


Osa teoksista vaatii huoltotoimenpiteitä ennen esillepanoa. Maalausten pingotus tarkistetaan ja tarvittaessa löystyneitä maalauskankaita kiilataan hieman kireämmälle. Kaikkiin kankaalle maalattuihin teoksiin kiinnitetään taustasuoja, joka suojaa niitä kolhuilta, pölyltä ja ilmankosteuden vaihteluilta. Osa taideteoksista kaipaa myös esimerkisi puhdistusta, retusointia, irronneiden palasten liimausta, tai maalauskankaan suoristusta.

Konservaattoriharjoittelija Viivi Vierinen kiinnittää tukikangasta teoksen taustalle. Maalauskangas löystyy usein ilmankosteuden vaihteluiden myötä. Tällöin ison maalauksen taustalla oleva puinen tukiristikko voi hankautua löysää maalauskangasta vasten aiheuttaen vaurioita kankaaseen ja maalipintaan. Väliin kiinnitettävä tukikangas estää maalausta hankautumasta tukipuita vasten. Kuva: Suvi Kervinen / EMMA



Konservaattorin työhön kuuluu myös pohtia taideteosten turvallista esillepanoa ja säilymistä näyttelyn aikana. Tällaisten asioiden miettiminen on osa kokoelmien ennaltaehkäisevää konservointia. On harkittava, mitkä teokset vaativat suojakseen esimerkiksi uudet kehykset, jalustan, vitriinin tai suojanarun. Esillepanosta käydään usein vuoropuhelua myös taiteiljan kanssa. Yhdessä pyritään löytämään teoksen kannalta turvallinen ja taiteilijan toiveiden mukainen esillepanoratkaisu.

Erityisesti installaatioiden kohdalla pohditaan yleensä sopivaa valaistusta ja teoksen mahdollista eristämistä muusta tilasta. Valaistuksen määrä ja laatu vaikuttavat oleellisesti näyttelyvieraankokemukseen. Valolla on kuitenkin myös haalistava ja haurastuttava vaikutus moniin taideteosten materiaaleihin. Konservaattorin onkin huomioitava materiaalien valoherkkyys ja asetettava rajoituksia valaistuksen määrälle, jotta liiallinen valo ei vaurioittaisi teoksia pitkän esilläolon aikana. Osa teoksista taas on herkiä kosketukselle ja mekaanisille vaurioille, minkä vuoksi tällaiset teokset joudutaan eristämään muusta tilasta esimerkiksi jalustan tai suojanarun avulla.

 

Jalustan rakentaminen veistokselle tai installaatiolle voi olla turvallisuusseikka, joka suojaa teosta uteliailta sormilta. Ylemmässä kuvassa Anni Rapinojan teokset Hipaisu II, Kevätkengät ja Syyskengät sekä Terhi Heinon Jäkälähame.  Alemmassa kuvassa Kaisu Koiviston Sisuksen anatomiasta. Kuvat: Ella Tommila / EMMA


Konservaattori
Kaisa Kannus