PLENSAN STUDIOLLA – KONSERVAATTORIN MUISTIINPANOJA BARCELONASTA | EMMA - Espoo Museum of Modern Art

EMMA - Espoo Museum of Modern Art

EMMA - Espoo Museum of Modern Art is one of the biggest museums in Finland.

PLENSAN STUDIOLLA – KONSERVAATTORIN MUISTIINPANOJA BARCELONASTA

Konservaattorin työssä on eräs piirre, jota voi todella pitää etuoikeutena; pääsemme katsomaan teoksia hyvin läheltä ja tutkimaan mistä ja miten ne on tehty. Jokainen teos on ainutlaatuinen, enkä lakkaa hämmästelemästä sitä, miten materiaalien kerroksista ja taiteilijan luovuudesta on syntynyt juuri tällainen teos. Miten teos on tehty ja miten materiaalit välittävät sen sisällön katsojalle ovat konservoinnin keskeisiä kysymyksiä varsinkin nykytaiteen kohdalla.
 
Jaume Plensan näyttelyssä pääsin näkemään tavallistakin enemmän kulissien taakse, kun vietin muutaman päivän taiteilijan studiolla Barcelonassa. Dokumentoin teosten pakkaamista ja pääsin samalla seuraamaan läheltä teosten vaiheita ja taiteilijan työskentelyä. Kuten Plensa studiollaan sanoi, silloin näkee paljon enemmän kuin teoksia – myös taiteilijan elämää siinä samalla.
 

Teollisuusalueen halleihin kätkeytyi varsinainen Plensa-tehdas, jossa pakattiin parhaillaan kahta näyttelyä ja tehtiin samaan aikaan uusia teoksia. Valtavien valkoisten päiden ja ihmisfiguurien väleissä kiiruhti pakkaajia sinne tänne. Taiteilijan assistentit keskittyivät kukin omiin tehtäviinsä; joku testaili ledivaloja, toinen puhdisti EMMAan lähtevää veistosta, kolmas pohti uusien teosten pakkaustapaa taiteilijan ja konservaattorin näkemykset huomioiden. Viereisessä hallissa taottiin metallisia kirjaimia istuvien ihmishahmojen muotoon. Kilinä, kolina ja hitsausliekin sähinä säestivät pitkiä mutta antoisia työpäiviä.

Tein muistiinpanoja pakkaamisesta, tarkkailin teosten käsittelyä ja yritin saada kansioni mahtumaan sille pöydänkulmalle, joka kulloinkin oli vapaana. Studiolla puhuttiin kolmea eri kieltä; katalaania, espanjaa ja englantia. Välillä kommunikoinnissa oli pieniä vaikeuksia (mikä mahtaa olla uppokantainen ruuvi millä tahansa näistä kielistä?) mutta enimmäkseen ymmärsimme toisiamme hyvin, vaikka Madridista tulleet pakkaajat puhuivat minulle espanjaa ja minä vastasin enimmäkseen englanniksi. Si si, muy bien!
 
Muutaman päivän aikana ehdin oppia yhtä jos toista Plensan teoksista. Assistentit kertoivat minulle hartsiveistosten tekemisestä ja keskustelimme polyesteri- ja epoksihartsin eroista. Kuulin, että Brobdingnag-teoksen paperisissa päissä on käytetty vain luonnonliimoja japaninpaperikerrosten muotoilussa. Myös Plensa kertoi mielellään teosten taustoista – esimerkiksi yksi paperiteosten tytöistä on kuulemma läheisen baarin omistajan tytär, jonka Plensa oli nähnyt käydessään siellä lounaalla. Veistosten suurien aiheiden ja viimeistellyn toteutuksen rinnalle alkoi ilmestyä elävän elämän piirteitä – käsin tekemistä, arkipäiviä ja oikeita ihmisiä.
 

Visiittini Barcelonaan oli monella tavalla hyödyksi. Teoslaatikoiden saapuessa museoon on hyvä tietää jo ennen avaamista, miten laatikossa oleva teos on pakattu ja mitä sen käsittelyssä täytyy huomioida. Näyttelyn päätyttyä teokset pakataan samalla tavalla, jolloin muistiinpanot ja melkoinen määrä valokuvia ovat korvaamaton apu. Teosten kunnon ja oikean käsittelyn kannalta on myös oleellista ymmärtää miten ne on tehty. Tuossa on halkeama, tässä on ohut kohta. Nosta varovasti, ettei pää osu kattoon!

 

Add new comment