NUBBEN-konservointiprojekti | EMMA - Espoo Museum of Modern Art

EMMA - Espoo Museum of Modern Art

EMMA - Espoo Museum of Modern Art is one of the biggest museums in Finland.

NUBBEN-konservointiprojekti

 
 
”L-G Nordströmin säätiö talletti vuonna 2011 EMMAan 100 Lars-Gunnar Nordströmin teosta. Teostalletuksen yhteydessä sovittiin EMMAssa järjestettävästä taiteilijan retrospektiivisesta näyttelystä. Lars-Gunnar Nordström (s.19.8.1924) menehtyi 10.8.2014 vain noin viikko ennen 90-vuotissyntymäpäiväänsä. EMMAn suunnittelema laaja katselmus taiteilijan tuotantoon sai näin muistonäyttelyn merkityksen.”
 
 
Näyttelyyn tulevien teosten konservointiprojekti alkoi vierailulla Lallukkaan taiteilijan työhuoneelle 7.10.2014. Konservaattorilla oli ainutlaatuinen mahdollisuus katsella taiteilijan käyttämiä materiaaleja, työvälineitä, luonnoksia ja samalla nähdä tavan, jolla taiteilija varastoi omia teoksiaan. Vierailu työhuoneeseen ennen materiaalien poissiirtoa ja arkistointia antoi autenttisen näkymän taiteilijan materiaaleihin ja työskentelytilaan.
                     
 
TEOSTEN MATERIAALEISTA
 
Näyttelyyn tulevien varhaisten veistosten materiaaleina on käytetty rautaa, puuta, alumiinia ja terästä, ilman pintakäsittelyjä tai maalattuna. Myöhemmin taiteilijalle muodostui tunnusomaiseksi materiaaliksi hiottu teräslevy, josta suuri osa näyttelyn veistoksista on tehty.
Konservoidutpaperipohjaiset teokset ovat joko puupiirroksia tai offsetlitografia-tekniikalla tehtyjä. Nordström painatti grafiikkasarjojansa ammattipainajilla joko suoraan suosimalleen siniharmaalle paperille tai kiinnitti itse valmiin lehden samanväriselle pohjustuspaperille.
 
 
 
Varhaisimmatmaalaukset on maalattu perinteisin tekniikoin temperalla tai öljymaalein kankaalle tai levylle. Yksi 6-osainen maalaus on toteutettu emalointitekniikalla metallipohjalle. Pääosa näyttelyssä olevista maalauksista on kuitenkin oletettavasti alkydimaalauksia ja / tai sekatekniikkamaalauksia kovalevylle. Oletus näiden maalausten maalaustekniikasta tehtiin tutkimalla maalausten pintaa silmämääräisesti ja tutustumalla taiteilijan työhuoneen materiaaleihin. Materiaalitutkimusta maalauksille ei ole tehty. Nämä maalaukset on aiemmissa dokumenteissa usein määritelty öljymaalauksiksi.
 
 
 
 
TEOSTEN KONSERVOINTI
 
Konservoitavat teokset ovat pääasiassa L-G Nordströmin säätiön EMMAan tallettamasta kokoelmasta. Lisäksi konservoitiin EMMAn oman kokoelman, Saastamoisen säätiön kokoelman ja Tuusulan taidemuseon kokoelman teoksia. Projekti aloitettiin vuoden 2014 marraskuussa ja viimeisiä konservointitoimenpiteitä tehtiin vielä näyttelyn ripustuksen aikana kesäkuussa 2015. Työtä teki yksi kehystäjä, kaksi maalauskonservaattoria, yksi veistoskonservaattori ja mukana työssä oli jonkin aikaa myös konservaattoriharjoittelija.
 
 
 
PAPERIPOHJAISET TEOKSET
Konservointiprojekti alkoi paperipohjaisten teosten dokumentoinnilla ja niiden irrotuksella vanhoista kehystyksistä. Osa puupiirroksista oli ilman kehyksiä, joten niiden osalta päästiin suoraan kehystysvaiheeseen.
 
 
Sininen hetki, puupiirros paperille, 1948 – 1949, ennen kehystystä
 
 
Konservoinnin yhteydessä  todettiin offsetlitografioiden taustapaperina olleen Nordströmille tunnusomaisen siniharmaan paperin haalistuminen ja värin muuttuminen valon vaikutuksesta.
 
 
Sini-valko-musta-sommitelma III , offsetlito paperille, 1980 – 1986, ennen ja jälkeen konservoinnin / kehystyksen.
 
Kuvassa oleva vedos on irronnut taustapaperista, johon se on ollut liimattuna yläreunastaan. Tummempi alue taustapaperissa on ollut alun perin vedoksen peittämä, saanut vähemmän valoa ja näin ollen säilyttänyt osittain alkuperäistä väriään muun alueen haalistuttua. Huomioitavaa on myös se, että taustapaperin väri on haalistunut myös vedoksen alla eriasteisesti eri värialueiden kohdalta. Syynä tähän voi olla esim. maalin valonläpäisevyys. Uusi kehystys toteutettiin valkoisen paspartoun avulla, eikä tehty tulkintaa taiteilijan käyttämän alkuperäisen taustapaperin väristä.
Lopulliseen näyttelyn ripustukseen offsetlitografioita ei tällä kertaa valittu.
 
 
 
MAALAUKSET
 
Maalaukset ovat pääasiassa oletettavasti alkydimaalilla kovalevylle maalattuja. Maalipinnat ovat erittäin kiiltäviä lukuun ottamatta muutamia maalauksia, joissa on käytetty myös mattaa maalia. Kääntöpuolella kovalevyä kiertävät puurimat, jotka on paikoin kuvapuolelta naulattu ja kauttaaltaan liimattu levyyn. Suurimpien maalausten kääntöpuolelle on keskikohtaan liimattu samasta puurimasta usein tukirima.
 
 
Sommitelma, maalaus kovalevylle, 1952 – 53, ennen konservointia edestä ja takaa.
 
Tukirimojen ansiosta maalauspohjat olivat pysyneet suhteellisen suorina, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Muutamissa maalauksissa kuvapuolelta naulatut naulat olivat nousseet ylös ja aiheuttaneet maalin murtumia / puutoksia. Useissa maalauksissa levyn ja tukiriman välinen liimaus oli pettänyt. Maalipinnat olivat erittäin likaisia, tahraisia ja niissä oli naarmuja, hankaumia ja maalipuutoksia. Pintoihin oli myös siirtynyt kuplamuovin jälkiä kuljetuksen tai säilytyksen aikana suojana olleesta kuplamuovista. Aiemmat puhdistusyritykset olivat jättäneet kiiltäviin pintoihin selkeitä ja häiritseviä pyyhkimisjälkiä.
 
 
Sommitelma, maalaus kovalevylle, 1960-luku, konservoinnin aikana.
 
 
Sommitelma, maalaus kovalevylle, 1950-luku, konservoinnin aikana.
 
Maalausten konservointi aloitettiin irtopölyn ja lian kuivapuhdistuksella. Rakenteet tarkastettiin ja irronneet tukirimat liimattiin kiinni levyihin. Pinnat puhdistettiin kosteuden avulla. Joidenkin pinttyneiden lika-alueiden kohdalla käytettiin lisäksi laimeaa liuotinta. Pintojen puhdistamisen jälkeen kosteus poistettiin ja kuivattiin nopeasti ja huolellisesti jottei pyyhkimisjälkiä jäänyt pintaan.  
Naarmut ja maalipuutokset restauroitiin. Tasaisten, kiiltävien ja yhtenäisten suurien väripintojen restaurointi on haastavaa; tällä kertaa se päädyttiin tekemään vesiliukoisin maalein, jotta jatkossa mahdollinen poistaminen olisi helppoa vaurioittamatta restauroidun alueen ympärillä olevaa maalia. Restauroidut alueet näkyvät himmeämpinä alueina, mutta eivät häiritse näissä suurikokoisissa maalauksissa kokonaisuutta.
 
Öljy- ja temperamaalaukset olivat likaisia, deformoituneita, niissä oli maalipuutoksia, lohkeamia, maalipinnan hankaumaa, tahroja, kosteusvaurioita ja repeämiä. Joissakin maalauksissa on näkyvillä taiteilijan lyijykynällä tekemää luonnostelua.
 
 
Ikkunalla, tempera kovalevylle, 1940-luku, edestä ja takaa, ennen konservointia
 
 
 
Pohjalevyssä ja maalipinnassa oleva halkeama, maalipuutoksia, konservoinnin aikana
 
 
 
 
      
 
Naisen kasvot, tempera pahvilevylle, 1940-1949, edestä ja takaa, ennen konservointia. Teoksen kääntöpuolella on näkyvissä taiteilijan tekemä luonnos maalauksesta.
 
 
Öljy- ja temperamaalaukset kuivapuhdistettiin kauttaaltaan ja tahroja puhdistettiin paikoin liuottimilla. Kaikissa teoksissa tahrojen poistaminen ei ollut mahdollista liuottamatta alkuperäistä maalia, joten ne jätettiin poistamatta. Deformaatioita suoristettiin, maalia kiinnitettiin ja maalipuutoksia restauroitiin. Maalausten kiinnitys kehyksiinsä uusittiin ja kankaalle maalattuihin maalauksiin kiinnitettiin taustan suojapahvit.
 
 
 
KEHYKSET
 
Vanhemmissa tempera- ja öljymaalauksissa puiset, eri tavoin maalatut puiset kehykset ovat oletettavasti taiteilijan itsensä tekemät. Ajan saatossa ne ovat likaantuneet, kolhiintuneet ja jopa kastuneet. Kehyksiä puhdistettiin, irtoavaa maalia kiinnitettiin ja niitä restauroitiin.
 
 
Alkydimaalilla kovalevypohjille maalatuissa maalauksissa kehyslistana on kaikissa L-muotoinen alumiinilista. Kehyksissä oli lika- ja maalitahroja, kolhuja, teippejä ja naarmuja. Joissakin teoksissa listojen kiinnitys teokseen oli heikentynyt. Alumiinilistoja puhdistettiin ja kiinnityksiä uusittiin.
 
 
Veistokset
 
Osan pienikokoisimmista veistoksista voi tulkita olevan pienoismalleja tai luonnoksen asteella; niitä kaikkia ei oltu viimeistelty samaan tapaan. Suuret sekä osa pienemmistäkin teräsveistoksista on huolellisesti työstetty ja pinnat harjattu/hiottu tiettyyn kiiltoasteeseen. Teosten pinnoilla oli paljon pölyä, likaa ja monenlaisia tahroja.
 
                     
 
Teoksia puhdistettiin joko kuivapuhdistuksella tai liuottimien avulla sekä kiillotettiin.  
 
 
 
15.6.2015
Katja Oijusluoma                                                                                    
EMMA, vastaava konservaattori
 
 
Puupiirros on taidegrafiikan menetelmä, jossa kuva kaiverretaan puiselle painolaatalle veitsellä tai taltalla. Painoväri levitetään telalla painopinnalle, minkä jälkeen kuva siirretään paperille painamalla. Näin syntyvässä kuvassa poiskaiverretut kohdat jäävät värittömiksi ja koholla olevat kohdat ovat värillisiä. Monivärisessä puupiirroksessa kuva on painettu eri värein usealla eri laatalla.
 
Offsetlitografia-menetelmää käytettäessä taiteilijan kalvolle tai muoviarkille piirtämä kuva siirretään valottamalla tai kehittämällä offsetlevylle, joka laitetaan painokoneeseen. Koneessa levylle levittynyt painoväri siirtyy ensin pyörivälle sylinterille ja siitä lopulliselle kuva-alustalle. Jokainen värikerros painetaan erikseen.
 
Temperamaali on aineiden seos, jossa on värijauhetta ja kuivuessaan väriä sitovia aineita, esim. munankeltuaista ja / tai -valkuaista, kaseiinia tai kasvikumia. Lisäksi seokseen on voitu sekoittaa öljyä. 
 
Öljymaalauksella tarkoitetaan tässä yhteydessä perinteistä taiteilijoiden käyttämää öljymaalaustekniikkaa. Maali tehdään hiertämällä pigmenttijauhetta kuivuvaan öljyyn, joka toimii sideaineena. Maalit voi hiertää itse tai voi käyttää myös valmiita taiteilijaöljyvärejä. Lisäksi maalatessa voi käyttää maalausnestettä, joka sisältää pellavaöljyä, ranskalaista tärpättiä ja hartsiliuosta.
 
Emalointi on eräänlainen lasitusmenetelmä, jossa pigmenttejä sisältävä lasijauheseos poltetaan korkeassa lämpötilassa yhtenäiseksi pinnaksi metalli- tai keramiikkapohjalle.

Alkydi on yksinkertaistettuna maalin sideaineena käytettävä polyesteri, joka on funktionalisoitu rasvahapoilla jolloin aikaan on saatu hartsi, joka muodostaa joustavan pinnoitteen. Alkydimaali on öljypohjainen.