”Bombyx mori” -iloinen perhetapahtuma EMMAssa 23.10.2010 | EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA – Espoon modernin taiteen museo lukeutuu Suomen merkittävimpiin taidemuseoihin.

”Bombyx mori” -iloinen perhetapahtuma EMMAssa 23.10.2010

Viime lauantaiaamuna sain soiton kollegaltani töistä kotiin: ”Nyt ne ovat kuoriutuneet. Pari päivää ennen laskettua aikaa.” Hienoa! Ensimmäinen etappi silkkiäistoukkien, bombyx morien kasvatuksessa näytti onnistuneen. Yhteen elämään vaaditaan kuitenkin neljä onnistunutta muodonmuutosta: muna, toukka (silkkiäistoukka), kotelo ja imago (aikuinen perhonen) - siis  jännitettävää vielä riittää. Nyt pääsimme juhlistamaan niiden ensimmäistä metamorfoosia: kahdeksan päivän hautomisajan jälkeen osa munista on saavuttanut onnellisesti toukkavaiheen.

Meiltä toukkien äideiltä ja isiltä (silkkitoukan kasvatusprojektissa on mukana joukko EMMAlaisia) vaaditaan perinteen mukaan tupakoimattomuutta, meikittömyyttä, sipulin syönnin välttämistä ja pukeutumista yksinkertaisesti ja puhtaasti. Uskomme EMMAssa kuitenkin enemmän toukkien elinolojen optimointiin ja pyrimme tarjoamaan heille sopivasti lämpöä, kosteutta, valoa, hellyyttä ja ravintoa. Mulperipuunlehtijauheesta tekemääni ”puuroa” ne tulevat tarvitsemaan paljon jaksaakseen erittää säikeitä, joilla kiinnittyä ”nukkumaan”. Tämän ”unen” aikana niiden pitäisi luoda vahamainen kitiinikuori jopa neljä kertaa ennen varsinaista kotelovaihetta.

Kiehtovassa koteloitumisvaiheessa toukat ryhtyvät erittämään silkkiä kiinnittyäkseen tukirakenteeseen, kuten olkeen, ja saadakseen kotelokopastaan, kokongistaan, tukevan. Tämän jälkeen odotettavissa pitäisi olla toukkien esittämä lumoava koreografia. S-kirjaimen muotoisella liikeradallaan ne kehräävät kotelokopan ulkopinnan, jonka valmistuttua toukat taivuttavat ruumistaan puolikaaressa taaksepäin ja ryhtyvät kehräämään vaakatasoista kahdeksikkoa, kuin äärettömän merkkiä. Kotelokopan sisäosia kehrätessään toukat hidastavat liikkeitään löyhentääkseen säikeitä, joista muodostuu pehmeä suoja hyönteisen ympärille. Aminohapoista koostuva silkki on varastoitunut nestemäisenä silkkiäistoukan kahteen kehruurauhaseen, jotka johtavat toukan suuhun ja näin silkkisäie muodostuu kahdesta toisiinsa liimautuneesta säikeestä. Yhteen kotelokoppaan toukka työstää n. 2000-4000 metrin edestä silkkisäiettä.      

Kotelokopan sisällä silkkiäistoukka muuttuu värttinän muotoiseksi koteloituneeksi, lentotaidottomaksi perhoseksi, joka alkaa erittää 10-15 päivän kuluttua suustaan emäksistä nestettä pehmittääkseen kotelokoppaa. Näin aikuinen perhonen pääsee kuoriutumaan ulos sen toisesta päästä. Kuoriuduttuaan urosperhosen pitäisi löytää naaraan luo parittelemaan. Urosperhonen kuolee pian tämän jälkeen ja naaras jää synnyttämään seuraavaa sukupolvea. Se laskee noin 500 munaa päivän tai kahden aikana tavallisesti kotelonsa lähettyville. Kun muniminen on tehty, naaras lakkaa syömästä ja kuolee. Munat kasvavat ja sama elämän kiertokulku alkaa uudelleen.

Nyt toukat saavat vielä keskittyä kasvamiseen huoneessani EMMAn toimiston tiloissa. Siirto yleisön nähtäville tulee olemaan vaikea, kun toukkien mikrokosmoksen pitäisi sopeutua museo-olosuhteisiin. Prahan kansallismuseon Living Silk –näyttelyssä (2006) silkkitoukkien kasvatusprosessi onnistui hienosti ja silkkitoukkien elinkaaren vaiheiden seuraamisesta tuli yleisön suosikki. Tästä EMMAn taianomaisesta kasvatusprojektista kiitos kollegalleni Tiina Bodonyille, joka esitti toukkakasvatusidean tiimimme ensimmäisissä 100 % Silk –näyttelypalavereissamme.

Vielä tämän päivän viimeinen merkintä silkkitoukkien kasvatuspäiväkirjaan: ”Lämpö 28 ºC. Valot pois päältä klo 18.40. ”
 

Kirjoittaja on EMMAn näyttelyassistentti.

Lisää uusi kommentti