Jokapäiväinen leipämme? | EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA – Espoon modernin taiteen museo lukeutuu Suomen merkittävimpiin taidemuseoihin.

Jokapäiväinen leipämme?

Tänä aamuna jäin mieheni kanssa kuuntelemaan Aamu-tv:tä, jossa puhuttiin siitä, kuinka tärkeää meidän ruuhkavuosia elävien äitien, ymmärtääkseni myös isien, on pitää huolta liikkumisen määrästä ja säännöllisyydestä. Haastateltavat naiset olivat tehneet viikkosuositusohjelman, mitä tulee tehdä, kuinka usein, paljon ja missä vaiheessa palautua. Mieheni tuskastui täysin, miten nuo voivat olla noin yksisilmäisiä ihmisen vapaa-ajalle! Hän on täysin omistautunut harrastuksissaan kuvanveistolle, lintujen tarkkailulle, musiikille ja valokuvaukselle sekä poikamme harrastukseen viemiselle, jonka lisäksi on vielä päätyö. Koska tässä vielä ehtii käydä neljä kertaa viikossa kuntosalilla??!!

Itse olen liikunnan suhteen niin sanottu ”tuurijuoppo”. Kesäisin kyllä tulee juostua, pyöräiltyä ja uitua. No, tänä talvena olen tehnyt sitäkin enemmän lumitöitä ja koettanut pysyä pystyssä koiraa ulkoilutettaessa, ehkä vähän hiihtänyt. Voisin siis kutsua itseäni ihan liikunnalliseksi, ruuhkavuosissaan eläväksi äidiksi. Viime aikoina on kuitenkin pohdituttanut entistä enemmän se, miten vähän sitä ehtii hoitamaan henkistä puoltaan.
 
Siksi ajattelin laatia itselleni viikkokohtaisen taidekunto-ohjelman. Maanantaina, töistä tullessa valitsen kevyttä elokuvan katselua, pysähtymistä kuvakulmiin, väreihin, äänimaailmaan ja juonenkulkuun. Suositusaika harjoittelulle noin kaksi tuntia. Valitsen mielellään elokuvan, jossa joudun vähän itsekin ajattelemaan, muuten teemavalinta on vapaa. Tiistaina kuuntelen musiikkia ainakin puoli tuntia keskeytyksettä. Jotain sellaista, mistä nautin, mutta vireyttäni kohottaakseni myös jotain sellaista, mitä en ole ennen kuunnellut. Keskiviikkona aion vääntäytyä, (vaikeaa se tulee olemaan) ulos kodistani ja menen teatteriin. Torstaina, kun kotoa lähdön makuun olen päässyt, pistäydyn jossain näyttelyssä, museossa tai galleriassa. Perjantaina luen jotain kirjaa ja viikonloppuna palaudun. Näiden lisäksi hoidan mieheni kanssa pojan harrastukseensa viemisen vuorotellen, yritän liikkua ja syödä monipuolisesti.
 
Laatimani taide- ja kulttuurikunto-ohjelma on tietysti mahdoton, eikö niin? Samoin kuin se aamulla näkemäni liikuntamääräsuositus sellaisenaan. Eikö kuitenkin ole niin, että tätä kaikkea me kuitenkin teemme ainakin puolihuolimattomasti koko ajan. Tärkeää meille ruuhkavuosissa eläville on yrittää ehtiä ja täyttää tarpeita, mutta huomata tarvitsevamme myös itse erilaisia asioita. Olemme kokonaispaketteja ja tarvitsemme läpi elämän monipuolisia virikkeitä itsellemme. Huomaan täällä EMMAssa päätyökseni palvelevani lähinnä lapsia ja ikääntyneitä ihmisiä, erityisen suosittuja me taidekasvattajat olemme vanhusten hoivakodeissa. Ei se näin pitäisi olla. Toivottavasti yrityksissa ei kuvitella, että innovaatiot ja luovuus lähtevät käyntiin jonkun konsultin luennon jälkeen, jos lapsesta asti on ohittanut kaiken sen oppimisen, mikä kehittää mielikuvitusta, luovuutta ja kykyä nähdä kokonaisuuksia.
 
Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä ryhtyä hoitamaan taidekuntoaan. Alkuharjoittelu voi sattua, kun tietyt lihakset eivät ehkä koskaan ole olleet käytössä. Mutta kun jaksaa jatkaa, huomaa että kunto kasvaa ja sitä hämmästyy, miten on koskaan voinut olla ilman taidetta ja sen lukuisia ilmenemismuotoja. Itse asiassa tämän kauhea lumimassakin saattaa estetisoitua silmissämme nautinnoksi, jossa unohdamme kaiken sen lapioinnin ja liukastelun. Olen ikikiitollinen kun olen löytänyt juoksemisen riemun ja taidekokemusten täyttymysten merkityksen arjessani. Suosittelen!
 
ps. Onnittelut Guggenheim-pohdinnoista ja siten rohkeasta kulttuuriteosta Helsingin päättäjille jo nyt!

Kirjoittaja on EMMAn Taidekasvatus- ja palvelupäällikkö

Lisää uusi kommentti