Matka on alkanut, punaiset tarinat ovat heränneet… | EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA – Espoon modernin taiteen museo lukeutuu Suomen merkittävimpiin taidemuseoihin.

Matka on alkanut, punaiset tarinat ovat heränneet…

Metropolian esittävän taiteen koulutusohjelman opiskelijat aloittivat tiistaina 11.1.11 valmistautumisen TARINOITA PUNAISESTA –tarinateatteriesityksiin. PUNAINEN –näyttelyn kolmen gallerian tilaan varta vasten suunnitellut tarinateatterikierrokset kutsuvat kävijöitä kertomaan välähdyksen omasta punaisestaan  5.-6.3.2011.

Tällaisin miettein alkoi matkamme kohti maaliskuun esityksiä…

Tuntui kummalliselta aloittaa esityksen rakentaminen punaisesta. Abstrakti aihe hämmensi pientä ryhmäämme, mutta samalla se inspiroi kiinnittämään huomiota värien merkitykseen elämässämme. Silmämme aukesivat sille kuinka paljon arkipäivässämme oikeastaan on punaista. Jokaisesta meistä löytyi myös pienen työstön jälkeen oma itselle tärkeä väri. Ryhmästämme löytyy keltaista, violettia, oranssia, mustaa ja ruskeaa värivoimaa.

Minkä värisellä pelinappulalla sinä pelaat? Näetkö viikonpäivät väreinä? Minkä värinen on oma nimesi? Entä lempipuserosi? Nämä kysymykset toivat esille yllättäviä tarinoita. Kuinka paljon värit alitajuisesti vaikuttavatkaan meihin.

Matkamme alkoi viime viikolla kun tutustuimme EMMAan, Vierailu herätti monen suuntaisia tuntemuksia. Tila haastoi meitä miettimään yleisön asettumista esityksessä niin, että taideteokset tulevat otetuksi huomioon mahdollisimman tehokkaasti. Myös ns. ”lavan” sijoittaminen haastaa meidät käyttämään luovuuttamme. Erityisen kutkuttavaksi yksityiskohdaksi jäi ensimmäistä punaista huonetta hallinnut gongi. Minkä värinen sen kumahdus olisi?

Seuraavana päivänä opimme maalailemaan omia tarinoitamme värikkäillä kankailla. Tarinateatterissa kankaiden käyttämisellä on tärkeä rooli. Esimerkiksi siniseen kankaaseen kääriytymällä voi luoda hahmon tai se sama kangas voi esittää jokea. Tarinateatteri on yhteisöllinen teatterimuoto, jossa katsojien tarinat pääsevät parrasvaloihin näyttelijöiden esittämänä. Kenenkään ei ole pakko osallistua omalla tarinallaan ja huonoja tarinoita ei olekaan. Arkinenkin tapaus on tarina, joka lavalle tuotuna voi saada aivan uusia yllättäviä ulottuvuuksia. Tai se voi toimia vain hyvänä viihteenä.
Fyysisten harjoitteiden kautta orientoidumme tarinoiden instrumenteiksi. Värikokemusten ylös kirjaaminen on myös tärkeässä osassa. Jokainen meistä kerää mm. omaa henkilökohtaista Punaista Kansiotaan, jonne kerää sekä fyysistä että henkistä evästä matkan varrelta. Punainen merkitsee meille kaikille eri asioita, jotka toimivat työkaluina tarinoiden esille tuomisessa. Sinun punainen tarinasi luo meidän punaisen esityksemme.
 

Mikä väri sinä olisit? Punainen. En varmasti. Mikä tahansa muu kuin punainen. Punainen on intohimon ja rakkauden, veren ja kommunismin, ja kaiken muun jollain tavalla suuren ja kohtalokkaan väri. Ei punainen sovi minulle, tavallisille ja hiljaiselle, jurot ja harmaat juuret omaavalle suomalaismiehelle. Ennemmin vihreä, tai vaikka sininen tai joku muu ei niin ”punainen”. Punainen on tunne, vahva tunne, punainen ei jätä kylmäksi. Se on kuuma. Kuuma on aina punaista. Helvetti on punainen äärimmäisyys. Punainen on ärsyke ja kiihoke. Pinkkikin on punaista, ällöttävää, jotenkin liian tyttömäistä. Ehdottomasti minä en ole punainen. Minä olen ehdottomasti ruskea (vai sittenkin vihreä?)… Ehkä kuitenkin jopa minussa on, täytyy myöntää, myös hiven punaista. Ainakin se äidiltä saatu punainen paita. 

”Mä pelasin joskus junnuna pingistä kilpaa, ihan SM-tasolla. Pingismailassa on kaksi pintaa, ja niitä myydään mustina ja punaisina. Niitä periaatteessa saa pitää ihan kummalla puolella vaan, mutta mun mielestä ei. Mun mielestä kämmenpuolen mailasta kuuluu – sen on itse asiassa PAKKO olla punainen. Ja tietenkin rystyn musta. Mä olen nähnyt, kun jotkut pitävät mustaa pintaa kämmenen puolella. Se näyttää ihan hirveältä. Mä olen itsekin kokeillut pelata niin, ja täytyy sanoa, että silloin oli jotenkin perverssi olo. Tuntui tuhmalta, ihan kuin olisi rikkonut rajoja. Ja mä vain käänsin mailan kädessä toisinpäin.”

Punaisia tarinoita – otsikko saattaa tuntua hassulta, mutta vaikka emme itse tietäisi sitä, on meillä varmasti jokaisella jokin suhde punaiseen ja tarinoihin, joissa esiintyy jotain punaista tai ainakin näemme punaista. Tarinateatteri mahdollistaa niiden tutkimisen ja tuomisen näyttämölle, ja koko ryhmälle se on jo mahdollistanut pitkän matkan omaan itseen sekä omaan, punaiseen maailmaan.

Tule ja koe yhteinen punainen hetki 5.-6.3.2011.

 Kuva: Outi Kuma
 

Lisää uusi kommentti