Hei, me tehostetaan | EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA – Espoon modernin taiteen museo lukeutuu Suomen merkittävimpiin taidemuseoihin.

Hei, me tehostetaan

Kulttuuri on hyvä säästökohde, tuumivat kansalaiset, kun heiltä kysytään, miten panna valtion talous kuntoon. Oikeastaan kysymys pitäisi asettaa toisella tapaa. Minkä ammattiryhmän jäseniä näkisitte mieluiten kortistossa? Ja täydennykseksi voi kysyä, kuinka paljon kuvittelette säästöjä syntyvän, jos ruopaistaan alaa, jonka palkkataso on keskimäärin hyvin matala.

Jotta säästöjä syntyisi vähänkään merkittäviä summia, pitäisi ensin lakkauttaa kaikkein suurimmat ja suosituimmat kulttuurilaitokset. Päästäisiin eroon kirotuista toimintamenoista. Itkua pusertaisivat vain ne tahot, jotka jäävät vaille vuokratuloja ja veroja. Ja ne, jotka ottavat kantaakseen työttömien tuoman rasituksen.

Säästäminen on helppoa. Seurausten hallinta on ihan muuta.

Helsingin Sanomien mielipidesivulla (10.1.2011) professori Jaakko Aspara arveli, että gallupien osoittama säästöinto johtuu julkishyödykkeiden olemuksesta: ”Julkishyödyke on asia tai palvelu, josta monet tai kaikki ihmiset hyötyvät yhdessä, mutta josta harva yksittäinen ihminen on valmis maksamaan siitä saatavaa yhteistä hyötyä vastaavaa hintaa.”

Professori Aspara lukee julkishyödykkeiksi esimerkiksi maanpuolustuksen, tiet ja katuvalot, puhtaan ilman ja ympäristön, yleiset radio- ja tv-lähetykset sekä monet kulttuurituotteet, informaatiohyödykkeet ja innovaatiot. Kirjoittajan suosimat säästökohteet ovatkin ei-julkishyödykkeitä torkkupeitoista yleiseen hallintobyrokratiaan.

Torkkupeitoista en osaa sanoa, mutta hallinto lienee julkista palvelua. Ehkä on syytä perustaa uusi tutkimuslaitos, joka selvittää byrokratian tarpeellista määrää. Laitokseen voitaisiin palkata kulttuurialojen työttömiä.

Harva tiennee, että kulttuuriala museoita myöten on jo mukana säästötalkoissa. Tiedon puute saattaa johtua siitä, että leikkauksista ja säästämisestä ei puhuta, sillä kysymys on toiminnan tehostamisesta.  
 

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Tiedotuksen puute ona useimmiten monen kummallisen asian takana. Lakkautettavista museoistakin tiedotettiin vasta (mediassa) kun niitä jo suljettiin ja purettiin. Hienoa toimintaa! Kun tehdään salaa, niin silloinhan ei kukaan pääse puuttumaa ajoissa peliin. On meillä hieno pääkaupunki ja päättäjät. Hehkutellaan metropolihaaveita ja samalla suljetaan viimeisetkin vetonaulat: esim katsokaapa Pariisia (tai mitä tahansa oikeaa metropolia) ja miettikää, miksi ihmiset sankoin joukoin raahautuvat sinne vuosittain (Pariisi on maailman suosituin matkailukohde)? No esim siksi kun siellä on niitä museoita! Kaikesta muusta puhumattakaan. Nostellaan vaan johtajien ja kansanedustajien palkkoja samalla kun vähennellään niitä kulttuurityöntekijöitä yms mestoja. Näin jäämme turvallisesti samaksi vanhaksi peräkyläksi kuin tähänkin asti.

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Nykyinen yhteiskunta ja systeemi perustuvat työn lisääntyvään erikoistumiseen ja kapea-alaisuuteen. Yhä suurempi osa tarvittavista ja tarpeettomista tavaroista ja palveluista on jonkun muun kuin kuluttajan itsensä tuottamia. Ihminen on riippuvainen systeemistä, mutta systeemi ei tarvitse yksittäistä ihmistä tai ihmisryhmää. Koulutus on paisutettu keinotekoisen pitkäkestoiseksi ja koulutettujen määrä korvaa lisääntyvässä määrin laatua. Koulutuksen sisältö on pitkälti systeemin sisällä tarvittavaa operatiivista ja funktionaalista tietoa, tai byrokratian tuottamaa ja hyväksymää rajoitettua ja latteaa tietoa. Kun opiskelija on yli viisitoista vuotta suorittanut opiskeluja vain opettajien käskystä ja ohjaamana, oma-aloitteisuudesta ja henkilökohtaisesta tutkimis- ja oppimishalusta jää vain vähän jäljelle. Systeemi väittää olevansa relativistinen, mutta on väistämättä riippuvainen pysyvistä määrittelyistä kyetäkseen toimimaan ja hallitsemaan. Käytännön politiikan relativismi ja sen seuraukset jäävät kansalaisten haitaksi.

Atomisoitu massaihminen on saatu uskomaan, että hän on individualistinen ostaessaan massatuotettuja vaatteita ja tavaroita vaihtelevissa kombinaatioissa. Byrokratia opettaa de facto ihmisille laaja-alaista riippuvuutta ja vapaamatkustusta. Massaihminen on standardoitu yksikkö, joka on tai jonka ainakin toivotaan olevan vaihdettavissa melkein mihin tahansa muuhun yksikköön; kansalaisena, työntekijänä, asiakkaana, kuluttajana jne. Systeemi uskoo voivansa tuottaa prosesseillaan tarvitsemansa variaation. Standardisoidut yksiköt sopivat standardisoituihin tehtävä- ja olemassaololokeroihin systeemissä. Mitä enemmän yksityiset ja julkiset suuret kompleksiset laitokset tuottavat ja hallitsevat ihmisten elämää, sitä kyvyttömämpi ja mitättömämpi ihminen on. "Valistus"ajalla valtion roolia suurennettaessa ensimmäisiä tehtäviä olikin kuvata ihmiset lähtökohtaisesti heikkoina ja avuttomina, jotta valtion puuttumisesta ihmisten elämään saatiin muodostettua välttämättömyys.

Neljänkymmenen puuduttavan transgressiovuoden jälkeen kulttuurin signaaliarvo lähentelee nollaa ja muistuttaa yhä enemmän puhdasta kohinaa tai poliittista propagandaa. Se mitä kulttuuriväki ei ole itse tuhonnut, globaali alhaisimman yhteisen nimittäjän räikeä massaviihde on. Kauneudesta, Totuudesta ja Hyveistä ei voi enää keskustella, koska käytännöllisesti kukaan ei ymmärrä mitä ne tarkoittavat. Default positiona naiskauneus ja luonnonkauneus säilyttävät jonkinlaisen vaistonvaraisen kauneuskäsityksen. Asuinalueiden standardikuutiot heijastavat käsityötaitojen ja arkipäivän taiteen puuttumista; ihmisten tuottamaan taiteeseen ja kauneuteen ihmisillä ei ole juuri kosketusta. Standardikuutioalueella asuville Jumbon värikkäät mainosvalot ovat taidetta.

Taiteen, persoonallisuuden, ja hierarkisen ainutlaatuisuuden on elettävä täysipainoisesti ihmisten keskellä, ennenkuin taide voi aidosti säilyä hengissä museoissa.

Nim. Tele-Visio

Lisää uusi kommentti