Urheilukatkelmia | EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA – Espoon modernin taiteen museo lukeutuu Suomen merkittävimpiin taidemuseoihin.

Urheilukatkelmia

Pitkän työpäivän päätteeksi avasin Ilta-Sanomat (11.10.)ja luin uteliaana kolmen aukeaman tarinaa Jari Litmasesta ja päivän urheilu/taidetapahtumasta. Kysymys on tietenkin jalkapallolegendan näköispatsaan paljastuksesta Lahden kaupungissa.
 
Yritin löytää Iltiksen kirjoituksesta selvitystä taiteilijasta, jolle veistoksen tekeminen oli uskottu. Ainoa tiedonjyvä sisältyi Litmasen lausahdukseen: "Yksi toive Reijolle (kuvanveistäjä Huttu): toivottavasti patsas on kestävämpää tekoa kuin esikuvansa on ollut."
 
Ehkä taiteilija ja hänen teoksensa ansaitsi juuri tämän verran huomiota, sillä "On vain yksi Kuningas. Jari, Jari, Jari Litmanen, kaikui Kisapuistossa."
 
Leikitäänpä, että tapahtumasta olisi kirjoittanut kuvitteellisen lehden taidepainotteinen kulttuuritoimitus. Artikkeli olisi referoinut kaiken, minkä taiteilija olisi suustaan lipsauttanut ja kirjannut myös sen, että kuvanveistäjämestari pyyhkäisi liikuttuneena silmäkulmiaan, kun hänen luomuksensa paljastui peitteistään.
 
Olisimme varmasti saaneet lukea tunnetun taiteenystävän Sauli Niinistön paljastuspuheen sanat kuvanveistäjälle: "Minun mielestäni olet suurlähettiläs. Taiteen, suomalaisen taiteen ja suomalaisuuden suurlähettiläs."
 
Toimittajan tarkkaan korvaan olisi myös tarttunut kuvanveistäjän repliikki mallilleen: "Yksi toive Jarille (jalkapalloilija Litmanen): toivottavasti esikuva kestää tämän veistoksen."
 
Muuta emme sitten mallista saisikaan tietää, sillä "On vain yksi kuningas. Reijo, Reijo, Reijo Huttu, kaikui Kulttuuripuistossa."
 
Fair play, eikö?
 
Taide ja urheilu ovat olleet tiiviisti toistensa liki antiikin Kreikasta lähtien. Esimerkkejä löytyy myös paljon varhaisemmalta ajalta, muinaisen Mesopotamian kirjoituksista ja kuvanveistosta. Nyrkkeily, paini ja kilpajuoksu kuuluivat suosikkilajeihin.
 
Antiikin kreikkalaisurheilijoille voittaminen oli kaikki kaikessa. Voittoa juhlittiin ylistyslauluin ja veistoksin. Joistakin tehtiin kuolemansa jälkeen "heroksia" ja heidän kunniakseen organisoitiin kultti. Heroksilla katsottiin olevan yliluonnollisia kykyjä.
 
Onko mikään muuttunut?
 
Runoilija Pindaros takoi ylistyssäkeitään olympiadien voittajille, mutta hän myös kuvasi hävinneiden kurjaa paluuta kotiin. Kasvot oli menetetty ja viisas häviäjä kulki sivukujia välttääkseen piinallisen ja pilkallisen huomion.
 
Onko mikään muuttunut?
 
Pindaroksen etiikkaan kuului voittajan vaatimattomuus. Hänen tuli osoittaa nöyryyttä (aidos) ja hänestä piti ilmetä "kalokagathia", fyysisen kauneuden ja moraalisen hyvyyden yhdistelmä.
 
Onko mikään muuttunut, siis teoriassa, niinku?

 
Taide on kuvannut ja yhä kuvaa urheilua lähinnä kreikkalaisittain. Suomalaiset tuntevat Paavo Nurmensa Wäinö Aaltosen ikuistamana klassisena hahmona. Sitä rataa on sitten koetettu kuvata lassevirenit ja muut sankarit.
 
Olisiko nyt aika laajentaa aiheen käsittelyä ja muistaa myös enemmistöä eli häviäjiä. Kutistuneet herokset kaipaavat niin ikään huomiota samoin kuin yleisö ja urheilun ympärillä tapahtuva toiminta.
 
Aiheita tuskin puuttuu. Muutamat niistä sopivat paremmin maalareille ja käsitetaiteilijoille kuin veistäjille.
 
- Tärkeintä on, että mä teen vaan omaa juttua (joukkueurheilija).
 
- Uuden yhdistetyn lajin synty: nyrkkeily ja mäkihyppy (Matti).
 
- Lääketeollisuus ja katkeavan sauvan mysteeri (hiihtosankari).
 
- Jokavuotinen Suomen MM-kiekkokulta, melkein taatusti tällä kertaa (u-media).
 
- -tu, vaihtakaa tuomari (laimeasti reagoiva yleisön edustaja)
 
- Katumuksen hetkiä (poliisille keskisormea näyttänyt urheilutoimittajatar)
 

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Tekisit jotain töitä, etkä käyttäisi veronmaksajien rahaa turhuuksiin.

Lisää uusi kommentti