Möhkäleet nurin | EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA - Espoon modernin taiteen museo

EMMA – Espoon modernin taiteen museo lukeutuu Suomen merkittävimpiin taidemuseoihin.

Möhkäleet nurin

Helsingin Sanomien toimittaja Antti Manninen kysyy Kaupungin laita -artikkelinsa (HS 23.9.) otsikossa "Kannattaako Lauttasaaren betonimöhkäle suojella?".
 
Mikä ihmeen betonimöhkäle, murahtanee lehtensä lukematta jättänyt, joku 1970-luvun ankea kerrostalo, vai? Ei sinne päinkään, Manninen haluaa Lauttasaaren tyylikkään, vuonna 1958 rakennetun vesitornin purettavaksi. Tornin remontti olisi turhan kallis ja sen hinnalla voitaisiin rakentaa päiväkoti.
 
Olen tunnetusti ilkeä ja pahantahtoinen kulttuuri-ihminen ja sen vuoksi aprikoin paljonkohan tornin purkaminen maksaa ja mitä sen hinnalla saisi aikaan. Ihmettelen myös, kuinka moni lauttasaarelainen pitää vesitorniaan "möhkäleenä". Niin ikään on kysyttävä, mitä muita möhkäleitä voitaisiin Mannisen ajattelua noudattaen purkaa.
 
Mitäs näitä pääkaupunkiseudun "möhkäleitä" nyt onkaan, Myllypuron vesitorni (1965), Haukilahden vesitorni (1968), Roihuvuoren vesitorni (1977) jne. Kaadetaan pois, kun ravistuvat.
 
Yhteishyvän ritarit olisivat varmasti purkaneet WeeGee -talon siinä vaiheessa, kun se oli jäämässä tyhjilleen. Kauneuden kanssa ei olisi tarvinnut kursailla, sillä taloa kutsuttiin brutalistiseksi, siis väkivaltaisen rumaksi arkkitehtuuriksi. Ja talon nykyinen sisältöhän tiedetään, pelkkää tuhlausta. Jos ajellaan Helsingin keskustassa Mannerheimintietä, silmiin saattaa osua joitakin möhkälekategorian rakennuksia. Tosin niiden purkaminen saattaa vaatia liian paljon Mannisen kuuluttamaa poliitikkojen rohkeutta. Säästöt kyllä olisivat tähtitieteelliset.
 
Saksassa on tunnetusti valtava määrä eri-ikäisiä huonokuntoisia teollisuusrakennuksia, myös vesitorneja. Taiteilijapari Bernd ja Hilla Becher ryhtyi järjestelmällisesti valokuvaamaan niitä vuonna 1959. Ennen pitkää pariskunnan valokuvasarjoista tuli kansainvälisesti kuuluisia, ja lopulta ne voittivat Venetsian biennaalin kuvanveistopalkinnon. Becherit olivat näet nimenneet kuvaamansa kohteet anonyymeiksi veistoksiksi. Parissa vuosikymmenessä Becherien työ muutti ihmisten asenteita ja monia vanhoja teollisuusrakennuksia on säästetty purkutuomiolta.
 
Suomessa oltaneen järkevämpiä. Meillä on vankka kokemus purkutöistä 1960-luvulta lähtien. Ympäri valtakuntaa kyettiin purkamaan mm. kauheita jugendrakennuksia, kokonaisia rähjäisiä puukyliä ja tylsän uneliaita kauppalakeskustoja.   
 
 

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Anonyymi (ei varmistettu)

Ansiokasta Markku

Antilta loppuivat puretut rakennukset ja ehkä voisi vielä yhden osan kirjaa tehdä ;-)

Voisihan tuohon torniin tehdä pari asuntoa - ei ainakaan näköala olisi pahempi.
Todennäköisesti kuitenkin joku normi sen estää ja ainakaan ikkunoita ei saa tehdä - ainakaan niin, että sieltä näkyy merelle.

Ilkka J.

Lisää uusi kommentti